Cilaoksessa toimii
Maison de la Broderie, jossa on esillä ompelutöitä ja jossa edelleen päivittäin koristeompelijat tekevät pellavakankaille upeita reikäompeleita sekä revinnäiskuvioita myytäväksi. Siellä myös jatkuvasti siirretään käsityöperinnettä nuoremmille koristeompelusta kiinnostuneille.
Revinnäistöiden tekeminen on aikaa vievää ja erittäin tarkkaa työtä, jota tehdään vain päivän valossa, siksi ne ovat hintavia. Jo pieni liina maksaa 140 euroa puhumattakaan isoista ruokapöytien pellavaliinoista servetteineen.
 |
Tämä rouva (Olivia
Rivière) palkittiin vuonna
2011 "Meilleur Ouvrier de France" (Ranskan paras työntekijä) mitalilla,
jonka hän sai henkilökohtaisesti Presidentti Sarkozylta Elysée-palatsissa.
|
Koristeompelua on harrastettu Cilaoksessa 1900-luvun alusta alkaen. Cilaokseen koristeompelu saapui
Angèle Mac-Auliffen myötä. Angèle syntyi saarella vuonna 1877 nelilapsisen perheen nuorimpana. Angèlen isä oli Bretagnesta kotoisin oleva lääkäri, joka saapui Zanzibarin ja Mayotten kautta Réunionille johtaakseen Saint Denisin sotilassairaalaa.
Kuten kaikkien hyvien perheiden tytöt, Angèle opetteli koristeompelua. Angèlen isä kannusti tytärtään käsityöharrastukseen ja niinpä Angèle itseopiskeli koristeompelua ja innoistui erityisesti revinnäistöistä.
Jo tuohon aikaan ompelulankojen valmistajat julkaisivat teoksia eri malleista myyntiä edistääkseen. Kuuluisin teos oli
Thérèse de Dillmontin kirjoittama, useille eri kielille käännetty koristeompelukirja, joka saapuessaan Réunionille innoitti paikallisia naisia koristeompelun piiriin.
Kun Angèlen isä sitten nimitettiin terveyskylpylän lääkäriksi Cilaokseen, Angèle seurasi isäänsä. Kotitalon takana sijaitsevassa paviljongissa Angèle alkoi opettamaan koristeompelua muille seudun tytöille. Vuonna 1905 Angélen ateljeessa toimi viisi ompelijaa. Kolme vuotta myöhemmin Angéle kuoli äkillisesti saarella riehuneeseen tuhkarokkoepidemiaan. Nunnat, Sisar Cécilie ja Sisar Irénée, jatkoivat Angélen elämäntyötä. Loistokaat ja vaikeat ajat seurasivat toisiaan, koristeompelu menetti merkityksensä, kunnes vuonna 1953 Katolinen yksityiskoulu
Notre Dame des Neiges jatkoi perinnettä.
Vuonna 1983 perustettiin yhdistys, jonka tavoitteena on perinteen säilyttäminen ja kehittäminen. Vuotta myöhemmin määri (kaupunginjohtaja) Irénée Accot, kaupunginvaltuuston hyväksymisellä, perusti Cilaokseen
Maison-Ecole de la Broderie, koristeompelukoulun.
Ostin koristeompelusta kertovan kirjan
Jours Anciens de Cilaos (Cilaoksen perinteiset revinnäistyöt), johon kirjan toinen kirjoittaja, koristeompelija
Susanne Maillot, kirjoitti omistuskirjoituksen "
Une rose pour un jour, une broderie pour la vie" (Ruusu kestää päivän, koristeompeleet koko elämän).
