Rue de Paris - menneen ajan tunnelmaa

Eräs ystävistäni järjesti meille opastetun tutustumiskierroksen Saint-Denisin historialliseen keskustaan. Oppaanamme ollut mukava kreolimies kertoi, että Saint-Denis oli alunperin saaren pääsatama ja siitä tuli virallisesti saaren hallinnollinen ja kaupallinen keskus vuonna 1738. Kaupungin kulta-aika sijoittui 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Sokeriruokoteollisuuden kehittymisen myötä kaupungin kauppakatujen varsille rakennettiin varastoja, ja vauraat kauppiaat rakennuttivat puusta mahtavia, siirtomaatyylisiä asuintaloja. Monet kaupungin julkiset rakennukset rakennettiin myös silloin. 

Aloitimme kierroksen tutustumalla Rue de Parisin alussa sijaitsevaan vanhaan kaupungintaloon, joka vihittiin käyttöön vuonna 1860. Sittemmin talo on restauroitu vuosien 1982-2000 aikana. Kaupungintalossa on kaunis sisäpiha suihkulähteineen ja sen ensimmäisessä kerroksessa sijaitseva upea juhlasali on sisustettu Napoleon III -tyyliin.

 

 

 

 

 

Yksi kaupungin hienoimmista ja arvostetuimmista asuinkaduista oli rue de Paris. Tällä kadulla halusivat asua kaikki arvovaltaiset, rikkaat ja tärkeät henkilöt perheineen. Monet kadun upeista puuhuviloista ehdittiin purkaa ennen kuin vuonna 1980 kaupungin historiallinen keskusta suojeltiin lailla. Onneksi joitakin kauniita taloja on kunnostettu jälkipolvien ihaltavaksi. Näihin kauniisiin neoklassisiin puutaloihin tutustuimme. Niiden ilmapiirissä voi aistia menneen ajan hengen. Edustavien terassien ja kauniiden puutarhojen siimeksessä aika tuntui pysähtyneen.

Talojen julkisivut ja niiden edessä olevat puutarhat olivat toinen toistaan upeampia, ja niiden tarkoituksena oli osoittaa omistajansa varakkuutta. Kaikki henkilökohtainen tapahtui talon takana, jossa sijaitsi erillinen keittiörakennus, toilettitilat ja varastot sekä keittiöpuutarha. 

Rakennusta restauroidaan.

Maison Carrère

Vuonna 1905 Raphaël Carrère, merkittävä sokerin tukkukauppias, asettui vaimonsa Amélien ja viiden tyttärensä kanssa asumaan rue de Parisille. 

Perhepotretti

Carrèren tytöistä vain yksi, Blanche, meni naimisiin. Hän sai kaksi poikaa, joista nuorimman synnytykseen hän menehtyi. 

Suvun luovuttua talosta, sen osti Reunionin pohjoisten kaupunkien kuntainvälinen kaupunkiyhteisö (CINOR). Talo kirjattiin historialliseksi monumentiksi vuonna 1998 ja se restauroitiin vuonna 2006. Talon alakerrassa toimii Saint-Denisin turisti-info. Carrèren talo yksi harvoista tuon ajan  asuintaloista, johon voi mennä sisälle tutustumaan ja joka kertoo siinä asuneen perheen tarinan.

Siirtomaa-aikaisissa kreolitaloissa oli erillinen pieni terassi (guétali), joka sijaitsi talon edessä niin, että sieltä näki kadulle. Ranskan kieleen kreolista siirtynyt sana le guétali muodostuu kreolin sanasta gété (ransk. guetter=tarkkailla) ja ali (ransk. le/lui= häntä). Nimensä mukaisesti terassilla istuttiin iltaisin ja tarkkailtiin ohikulkevia ihmisiä. Nuoret neidot pudottivat parfymoidun nenäliinansa kiinnostuksen kohteena olevan nuoren miehen poimittavaksi, näin nuori mies sai tekosyyn tulla visiitille neidon luo.

Le guétali

Kaupunkikierroksen päätteeksi lounastimme Rue de Parisin varrella sijaisevassa Villa Angéliquessa. Vehreän puutarhan ympäröivässä viehettävässä villassa on pieni hotelli ja ravintola (http://www.villa-angelique.com/).

Villa Angélique