RODRIGUES – AJATON SAARI

Rodrigues kuuluu Mauritiuksen tasavaltaan, mutta sillä on itsehallinto (12.10. 2002 alkaen). Tämä pieni, Intian valtameren miltei eristämä saari, sijaitsee 560 kilometriä itään Mauritiuksen saaresta. Rodrigues on 18 kilometriä pitkä ja keskimäärin 8 kilometriä leveä,  pinta-alaltaan noin 110 neliökilometriä. Saaren erikoisuus on sitä ympäröivä laguuni, joka on kaksikertaa saaren pinta-alan suuruinen. 

Laguuni lentokoneesta nähtynä

 

Kaikki lennot Réunionilta tekevät välilaskun Mauritiuksella, suoria lentoja saarelle ei ole. Konetta vaihdetaan pienempään ja sitten jatketaan kohti Rodriguesia. Rajamuodollisuudet Mauritiuksella ovat tarkat; passi tarkastetaan ja leimataan ja lappusia täytellään. Näiden viranomaisten kanssa ei pelleillä… 

 

Saarella on asukkaita 38 000 (2012). Pääasiallinen puhuttu kieli on rodriguesin kreoli. Paljon asukkaista puhuu myös ranskaa, mutta englanti on kuitenkin saaren virallinen kieli. Suurin on rodrigualaisesta on kristittyjä ja yllätykseksi saarelta löytyy myös Intian valtameren suurin katolinen kirkko !

Saaren pääasialliset elinkeinot ovat kalastus, maanviljely ja turismi. Onneksi turismi ei ole vielä pilannut saaren upeaa luontoa ja jumalaisia rantoja. Suuria hotelleja saarella ei vielä ole, ja toivottavasti ei tulekaan. 

Mustekaloja kuivamassa

Saarella on vasemmanpuoleinen liikenne. Tiet ovat aika huonossa kunnossa, joten maastoauto on paras ajoneuvo liikkumiseen ja sillä pääsee lähes joka paikkaan. Saarelaiset liikkuvat paljon mopoilla ja kevytmoottoripyörillä sekä jalkaisin.  Julkista liikennettä hoitavat vanhat bussit, jotka liikkuvat suunnilleen kävelyvauhtia ja pitävät kauheaa meteliä.  

Port Maturan bussiasema

Bussin ohitus ylämäessä

  

Saaren ainoa bensa-asema Port Maturassa

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Saarelaiset itse asuvat pikkuisissa taloissa, joita on usein jatkettu aaltopeltirakennelmilla. Kaikilla on kotieläimiä pihapiirissä, ja omalla kasvimaalla kasvatetaan vihanneksia. 

Tyyppillinen asuintalo

Täällä ei ole valintamyymälöitä, vaan tavarat pyydetään kiltisti tiskin takaa.

Kampaamo

Majatalossa, jossa asuimme, on 14 huonetta. Aamiainen ja päivällinen tarjoiltiin päärakennuksessa. Ruoka oli tehty paikallisista aineista ja se oli tosiaan herkullista. Aamiaisella oli ihania itsetehtyjä kookos-, ananas- ja papaijamarmelaadeja, pieniä banaanilettuja, suussasulavia maissi- ja maniokkikakkuja, raikasta sitruunajuomaa (citronnade) yms. Aperitiivin kera tarjottiin rapeita kala- ja rapusamoussoja. Päivällispöydässä oli aina tarjolla useampia vaihtoehtoja.  Pääraaka-aineina olivat saaren vihannekset, kala (myös mustekala, jota täällä pyydetään paljon), murea lampaan- tai naudanliha tai kana. Ja kaikki ne ihanat kastikkeet, jälkiruuista puhumattakaan…  Loman jälkeinen ryhdistäytyminen ja sitruunakuuri on siis paikallaan kaikkien näiden ihanien herkkujen jälkeen. 

Kokeilimme myös rentouttavaa kokovartalohierontaa, joka teki hyvää Grand Raid –kisasta toipuvalle miehelleni ja erityisen hyvää kisasta toipuvalle vaimolle. Hieronnassa käytettiin miellyttävältä tuoksuvaa öljyä, joka oli «   salainen resepti », sekoitus eteerisiä öljyjä.

Rodrigues oikea paikka, jos haluaa kuunnella Intian valtameren kohinaa, nauttia yksinäisyydestä ja kävellä rauhassa loputtomilta tuntuvilla hiekkarannoilla. Aika tuntuu menettäneen merkityksensä saarella. Kenelläkään ei ole kiire minnekkään…