Rando Peï – Piton de la Fournaise

Piton de la Fournaise (2 632 m) on yksi saaren ehdottomista nähtävyyksistä, siksi patikointireitti tulivuoren kraaterille on hyvin suosittu. Tulivuori sijaitsee saaren eteläpäässä. Tämä erittäin aktiivinen tulivuori purkautui viimeksi vuonna 2010 ja silloin kolme kertaa : tammi-, loka- ja joulukuussa. 

Siellä, missä laavavirta ylitti RN2:n (valtatien) ja valui mereen, maaperä on edelleen kuumaa ja sen sisältä nousee höyryä.

Patikointireitti alkaa saaren sisäosasta. Jo automatka reitin alkupisteeseen on elämys. Mutkainen tie kiemurtelee upeiden, vihreiden maisemien läpi. Lähestyttäessä tulivuorta näkymät muuttuvat karuiksi ja juuri ennen saapumista ylitetään vielä hiekkatasanko, joka on vaikuttavan näky raudanpunaisine maaperineen.

 

Tulivuorelle kannattaa lähteä aikaisin, mielellään niin, että on patikointireitin alkupisteessa viimeistään auringonnoustessa. Aamulla lämpötila saattaa olla vain muutaman asteen mutta nousee nopeasti. Iltapäivästä alkaa usein pilviä kerääntymään taivalle ja ne peittävät upeat näkymät. 

Patikkareitti on luokiteltu ** -reitiksi (* =  helppo). Siihen menee aikaa noin 5 tuntia. Reitin positiivinen korkeusero on 780 metriä. Reitillä ei ole suojaa paahtavalta auringolta, joten kunnon suojakertoimet, aurinkolasit ja suojaavat vaatteet ovat tarpeen.

Maisemat noustessa kraaterille ovat upeita:

 

  

Reitin varrella voi ihailla erinäköisiä laavamuodostelmia:

Kraateri:

Saari meren syleilyssä

Réunionin pinta-ala on 2 517 neliökilometriä  ja rantaviivaa, jota Intian valtameri hyväilee, on noin 200 kilometriä. Saari on vain pieni palanen maata suuren valtameren syleilyssä.

Intian valtameri, joka on maailman kolmanneksi suurin vesialue Tyynen valtameren ja Atlantin jälkeen, on pinta-alaltaan 68 556 000 neliökilometriä. Sen arvioitu keskisyvyys on 3 890 metriä ja sen syvin kohta on Jaavan syvänne 7 258 metriä.

Réunionin lähimmät naapurit Intian valtameressä ovat Madagaskar idässä, Seychellit pohjoisessa, Mauritius ja Rodrigues lännessä ja Ranskan eteläisiin ja antarktisiin maihin kuuluvat saaret (Amsterdam, Saint-Paul, Kerguelen) etelässä. 

Intian valtameri on jumalaisen kaunis, oli se sitten tyyni tai myrskyävä!  Se heijastaa sinisen eri sävyjä, se tuoksuu huumaavalta ja kohisee lempeästi. Sen horisonttiin katsoessa mieli lepää. Myrskyävänä se muuttuu harmaanvalkoiseksi - pelottavaksi - ja näyttää valtavan voimansa.

 

 

 

Rando Peï - Le Cap Noir et Roche Verre Bouteille

Tämä parintunnin reitti on erinomainen tapa nähdä eteläinen Mafaten kattilalaakso ilman suurempia ponnisteluita. Reittiä suositellaan henkilöille, jotka eivät ole tottuneita patikoitsijoita ja se on luokiteltu helpoksi. 

Lähdimme patikkareissulle torilla käynnin jälkeen noin kello kymmenen aikoihin. Ilma oli erinomainen ja taivas lähes pilvetön. Ensin noustiin autolla serpentiinitietä pitkin 1100 metrin korkeuteen Dos D’Anen kylään. Reitti lähtee kylän ulkopuolelta metsätien varrelta.

Reitissä on portaita, useita tikkaita ja jossakin kohdin voi korkeanpaikan-kammoisia huikan huimata. Aikaa kierrokseen kuuluu maisemien ihailuineen reilut pari tuntia.  

 

 

Mafaten kattilalaakso asutettiin muita kattilalaaksoja (Cilaos, Salazie) myöhemmin. Laakson ensimmäiset asukkaat olivat mustia orjia, jotka olivat paenneet omistajiltaan. Legendan mukaan Mafate, jonka mukaan laakso on saanut nimensä, oli musta, noituutta harjoittava orja.  Mafate on malagassia ja tarkoittaa « se, joka tappaa ».

Reitin varrella voi ihailla upeita maisemia saaren länsirannalle:

 kuin myös Mafaten laaksoon:

 

Keskellä kuvaa oleva kivenlohkare on "La Roche Verre Bouteille",
jonka vierestä reitti kulkee.

Hämis ihailee myös Mafaten laakson maisemia.